Tässä osiossa käy ilmi miksi tämä tarina oli sen puoli vuotta tauolla... :)
Nähtävästi haamutkin voivat saada tavoitepisteitä! Luisa sai suuret pisteet, mutta niin näytti saavan joku loukussa olevista haamuistakin.
Luisan äidinvaistot alkoivat kehittyä kunnolla, onneksi oli Roni-pentu mitä helliä. Ronikin näyttää ihan tyytyväiseltä vaikkei niin kovin seurallinen ollutkaan.
Roopekin vanheni lähes huomaamatta, olihan se jo selvästi alkanut harmaantua.
Pesänrakennusviettinsä turvin Luisa vähän uudisti kotiansa, lastenhuoneeseen tuli enemmän tilaa ja olohuoneen yhteyteen rakennettiin erillinen harrastehuone.
Koiriakin hemmoteltiin, kaikki saivat omat nukkumatyynynsä lastenhuoneeseen. Timin piti silti leikkiä kovaa äijää, sehän ei mihinkään tyynylle menisi. Tai ehkä se oli vain herrasmies ja luovutti tyynyt Ronjalle ja Ronille.
Haamutuolia ei luonnollisesti pystynyt normaalein keinoin poistamaan, joten tein siitä muistomerkin kaikille taloudessa eläneille sukupolville. Jääköön tulevatkin haamut satimeen!
Luisan masu oli jo näin iso ja hän tunsikin pikkuhiljaa ensimmäisten supistusten alkavan. Tässä vaiheessa Luisa on kyllä vielä aika tyynenä...
"Voi herranjumala, tulkaa nyt joku auttamaan!" Luisa huusi tuskissansa, mutta kukaan ei tullut. Eljas sattui olemaan töissä, joten hän ei päässyt mukaan synnytykseen.
Lopulta Luisa sai synnytettyä kauniin tyttövauvan, joka sai nimekseen Josie.
Mutta mitä, supistukset senkuin jatkuivat! Niinpä tietysti... Josie sai mennä lattialle makailemaan, kun ei Luisa sitä ehtinyt kehtoonsakaan viedä. Kivut alkoivat taas velloa Luisan ruumiissa.
Toinen lapsihan sieltä tuli, tällä kertaa poika, joka nimettiin Jonakseksi. Oli siinä tuoreella äidillä taas ihmettelemistä.
Perheenlisäys sai myös vanhan Roopen hempeälle päälle, joten hänkin osallistui pojanpoikansa hoitoon, vaikkei omia pentujaan ollutkaan ikinä hoitanut.
Isälliset vaistot heräsivät myös Eljaksessa, joka yllätyksekseen löysi kotoa kolme asukasta entisen yhden sijaan.
Ronin elämä oli pienenä aika hankalaa, mm. syöminen oli vaikeaa kun kuppiin ei meinannut millään ulottua :)
Eräänä yönä tapahtui kummia. Eljas oli jälleen tuijottelemassa tähtiä kun hän huomasi yhtäkkiä leijuvansa ilmassa. Outo säde tempasi Eljaksen mukaansa Luisan ja koirien vastusteluista huolimatta.
Niinpä, tällainenhan sieltä säteen toisesta päästä löytyi. Eljas poistui ufon matkaan jättäen kihlattunsa pärjäämään kahden pikkuvauvan kanssa.
Eljaksen matkustellessa avaruudessa kasvoi Roni aikuiseksi. siitä tulikin huvittavan näköinen, beaglen värinen ja kokoinen, mutta kaanaankoiran muotoinen.
Eljas palasi reissultansa juuri sopivasti ennen kaksosten synttäreitä. Ensin kasvuvuorossa oli Jonas.
Heti perään kasvoi Josie.
Molemmat kaksoset viettivät paljon aikaa sekä toistensa että koirien seurassa, Jonas piti erityisesti Roopen retuuttamisesta, eikä Roope vanhoilla päivillään sitä pahaksi laittanut, päinvastoin.
Voi ei, voi ei, voi ei! Eljas oli reissullansa nähtävästi joutunut alieneiden koekaniiniksi, sillä hänellä pullahti esille perinteinen raskausmasu.
Eljaksen kärsiessä raskausoireita Luisa keskitti viimeiset energiansa kaksosten opetukseen ja hoitoon. T-u-t-t-i-p-u-l-l-o, sai Jonas tavattua vihdoin pitkien harjoitusten jälkeen.
"Mulla on vähän outo olo, mitäköhän tää on..?"
"No voi noita hölmöjä miehiä", tuskaili Luisa. "Sähän synnytät!"
"Aaargh!" huusi Eljas tuskissaan. "Miksi se tekee näin kipeää!?"
Luisa ei voinut olla vähän hihittämättä, kerrankin joku mies sai kokea raskauden ja synnytyksen tuskan.
Suurisilmäinen alientyttö Juulia näki päivänvalon, mutta pahimmat pelot kävivät toteen kun Eljas laittoi sen tyynesti lattialle ja jatkoi huutoansa.
Myös toinen alientyttö Jewel syntyi täydentämään nuorenparin täydellistä kaaosta. Neljä lasta oli jo Luisankin mielestä vähän liikaa, varsinkin kun kaikki olivat vielä näin pieniä.
Koirat olivat ryhmittäytyneinä keittiöön pohtimaan mitä kylpyhuoneessa tapahtui. Roope oli iloinen saadessaan poikansa ja pojanpoikansa seurakseen, hän tunsi ettei hänellä ollut enää paljoa aikaa jäljellä maan päällä.
Lastenhoito kärsi tuntuvan tappion alieneiden syntyessä, monet kerrat Luisa vaan asetti Jonaksen stereoiden eteen kuuntelemaan rockia. Jonas oli onneksi varsin musikaalinen, joten hänelle ei jäänyt suuria traumoja näistä kerroista.
Lopulta eräänä päivänä viikatemies ilmestyi paikalle Roopea noutamaan sateenkaarisillalle. Roope oli elänyt pitkän ja hyvän elämän ja hän oli onnellinen, kun kaikki hänelle rakkaat ihmiset ja koiraystävät olivat kerääntyneet saattamaan häntä viimeiselle matkalleen. Ronja ulvoi sydäntäsärkevästi Roopen haihtuessa näkyvistä.
Nähtävästi haamutkin voivat saada tavoitepisteitä! Luisa sai suuret pisteet, mutta niin näytti saavan joku loukussa olevista haamuistakin.
Luisan äidinvaistot alkoivat kehittyä kunnolla, onneksi oli Roni-pentu mitä helliä. Ronikin näyttää ihan tyytyväiseltä vaikkei niin kovin seurallinen ollutkaan.
Roopekin vanheni lähes huomaamatta, olihan se jo selvästi alkanut harmaantua.
Pesänrakennusviettinsä turvin Luisa vähän uudisti kotiansa, lastenhuoneeseen tuli enemmän tilaa ja olohuoneen yhteyteen rakennettiin erillinen harrastehuone.
Koiriakin hemmoteltiin, kaikki saivat omat nukkumatyynynsä lastenhuoneeseen. Timin piti silti leikkiä kovaa äijää, sehän ei mihinkään tyynylle menisi. Tai ehkä se oli vain herrasmies ja luovutti tyynyt Ronjalle ja Ronille.
Haamutuolia ei luonnollisesti pystynyt normaalein keinoin poistamaan, joten tein siitä muistomerkin kaikille taloudessa eläneille sukupolville. Jääköön tulevatkin haamut satimeen!
Luisan masu oli jo näin iso ja hän tunsikin pikkuhiljaa ensimmäisten supistusten alkavan. Tässä vaiheessa Luisa on kyllä vielä aika tyynenä...
"Voi herranjumala, tulkaa nyt joku auttamaan!" Luisa huusi tuskissansa, mutta kukaan ei tullut. Eljas sattui olemaan töissä, joten hän ei päässyt mukaan synnytykseen.
Lopulta Luisa sai synnytettyä kauniin tyttövauvan, joka sai nimekseen Josie.
Mutta mitä, supistukset senkuin jatkuivat! Niinpä tietysti... Josie sai mennä lattialle makailemaan, kun ei Luisa sitä ehtinyt kehtoonsakaan viedä. Kivut alkoivat taas velloa Luisan ruumiissa.
Toinen lapsihan sieltä tuli, tällä kertaa poika, joka nimettiin Jonakseksi. Oli siinä tuoreella äidillä taas ihmettelemistä.
Perheenlisäys sai myös vanhan Roopen hempeälle päälle, joten hänkin osallistui pojanpoikansa hoitoon, vaikkei omia pentujaan ollutkaan ikinä hoitanut.
Isälliset vaistot heräsivät myös Eljaksessa, joka yllätyksekseen löysi kotoa kolme asukasta entisen yhden sijaan.
Ronin elämä oli pienenä aika hankalaa, mm. syöminen oli vaikeaa kun kuppiin ei meinannut millään ulottua :)
Eräänä yönä tapahtui kummia. Eljas oli jälleen tuijottelemassa tähtiä kun hän huomasi yhtäkkiä leijuvansa ilmassa. Outo säde tempasi Eljaksen mukaansa Luisan ja koirien vastusteluista huolimatta.
Niinpä, tällainenhan sieltä säteen toisesta päästä löytyi. Eljas poistui ufon matkaan jättäen kihlattunsa pärjäämään kahden pikkuvauvan kanssa.
Eljaksen matkustellessa avaruudessa kasvoi Roni aikuiseksi. siitä tulikin huvittavan näköinen, beaglen värinen ja kokoinen, mutta kaanaankoiran muotoinen.
Eljas palasi reissultansa juuri sopivasti ennen kaksosten synttäreitä. Ensin kasvuvuorossa oli Jonas.
Heti perään kasvoi Josie.
Molemmat kaksoset viettivät paljon aikaa sekä toistensa että koirien seurassa, Jonas piti erityisesti Roopen retuuttamisesta, eikä Roope vanhoilla päivillään sitä pahaksi laittanut, päinvastoin.
Voi ei, voi ei, voi ei! Eljas oli reissullansa nähtävästi joutunut alieneiden koekaniiniksi, sillä hänellä pullahti esille perinteinen raskausmasu.
Eljaksen kärsiessä raskausoireita Luisa keskitti viimeiset energiansa kaksosten opetukseen ja hoitoon. T-u-t-t-i-p-u-l-l-o, sai Jonas tavattua vihdoin pitkien harjoitusten jälkeen.
"Mulla on vähän outo olo, mitäköhän tää on..?"
"No voi noita hölmöjä miehiä", tuskaili Luisa. "Sähän synnytät!"
"Aaargh!" huusi Eljas tuskissaan. "Miksi se tekee näin kipeää!?"
Luisa ei voinut olla vähän hihittämättä, kerrankin joku mies sai kokea raskauden ja synnytyksen tuskan.
Suurisilmäinen alientyttö Juulia näki päivänvalon, mutta pahimmat pelot kävivät toteen kun Eljas laittoi sen tyynesti lattialle ja jatkoi huutoansa.
Myös toinen alientyttö Jewel syntyi täydentämään nuorenparin täydellistä kaaosta. Neljä lasta oli jo Luisankin mielestä vähän liikaa, varsinkin kun kaikki olivat vielä näin pieniä.
Koirat olivat ryhmittäytyneinä keittiöön pohtimaan mitä kylpyhuoneessa tapahtui. Roope oli iloinen saadessaan poikansa ja pojanpoikansa seurakseen, hän tunsi ettei hänellä ollut enää paljoa aikaa jäljellä maan päällä.
Lastenhoito kärsi tuntuvan tappion alieneiden syntyessä, monet kerrat Luisa vaan asetti Jonaksen stereoiden eteen kuuntelemaan rockia. Jonas oli onneksi varsin musikaalinen, joten hänelle ei jäänyt suuria traumoja näistä kerroista.
Lopulta eräänä päivänä viikatemies ilmestyi paikalle Roopea noutamaan sateenkaarisillalle. Roope oli elänyt pitkän ja hyvän elämän ja hän oli onnellinen, kun kaikki hänelle rakkaat ihmiset ja koiraystävät olivat kerääntyneet saattamaan häntä viimeiselle matkalleen. Ronja ulvoi sydäntäsärkevästi Roopen haihtuessa näkyvistä.
